Milli on kennelimme vanhin koira, jo veteraani-ikäinen. Alunperin sen piti olla myös kennelin kantanarttu, mutta sen suvussa on perinnöllistä kaihia, joten sitä ei ole käytetty jalostukseen. Milli on steriloitu.

Millin riistavietti ylittää kaikki maailman russelit.. Ainakin melkein.. :) Millillä tosiaan viettiä riittää, mutta kovuus ja rohkeus eivät ole aivan samoissa mitoissa. Siksi jo kerran luovuinkin koko luolakoe-ajatuksesta, mutta parin vuoden luolatauon jälkeen käytin sitä uudelleen luolalla ja taisin muuttaa käsitykseni ja mieleni.. No, aika näyttää. :)

Millin riistavietti on jo kerran meinannut koitua sen kohtaloksi, kun se myyränkaivuureissulla törmäsi kyykäärmeeseen, joka puri Milliä kuonoon silmän alle. Onneksi se huomattiin heti ja Milli pääsi hyvään hoitoon eläinlääkäriasema Profivetiin yön yli. Se sai myös pitkän lääkekuurin ja kaikkien onneksi oli jo muutaman päivän jälkeen oma itsensä. Muistona tästä on "sota-arpi", eli pieni arpi oikean silmän alla.



 

Milli on ELÄMÄNI KOIRA. Tuollaista ei voi toiste tulla vastaan. Siksi olenkin kiitollinen kaikista näistä päivistä, mitä meillä on ollut ja iloinen, jos ja kun niitä vielä tulee lisää! (Jokohan koiria voi kloonata???)

Milli  SM-joukkueradalla 2007.

s.17.2.1999 steril. narttu
k. tapaturmaisesti huhtikuussa 2011, 12vuotiaana

i. Dooley
e. Bella

Milli KoiraNetissä

näyttelyistä: useita 1 ja SA-tuloksia, PN4

Millin silmät (02/08) ja polvet (09/02) ovat terveet

Milli selkäkuvattiin 11/07 kun se oireili kipuja. Siltä löydettiin viimeisen lantionikaman ja ristiluun yhteenkasvua. Tätä ennen se ei oireillut (Milli oli siis silloin hieman vajaa 9v.)
Samalla kuvattiin lonkat ja ne oli epävirallisesti B-C / B.

agility: mini III, 3 SM-nollaa viimeisellä kisakaudellaan (2006-2007)

Milli saavutti kolme kertaa kolmannen sijan Walkeakosken Agility Team ryn: vuoden mini agilitykoira-kisassa. Lisäksi se saavutti joukkuekisassa PiirM-pronssio vuonna 2004.

Milli on osoittanut luolaharjoituksissa vahvaa riistaviettiä ja kohtalaista kovuutta.

Muuten meillä synkkasi todella hyvin yhteen ja Millin kanssa oli suuri ilo kisata, sillä se on rento ja rauhallinen ja suorittaa 99%:sesti ne esteet, joita sen eteen tulee. Toisin sanoen, jos oma ohjaus on edes jotenkin kelvollista, oli meillä hyvät saumat virheettömään rataan. :)